Myöhään yöllä syöty punajuurikeitto ehkäisee krapulan

Sekä muita totuuksia puolalais-irlantilaisista häistä

Mitä saadaan, kun yhdistetään puolalaiset ja irlantilaiset hääperinteet, eri maanosista yhteen kasattu vierasjoukkio sekä rajaton vodkatarjoilu? Ainakin notkuvia tarjoilupöytiä, toistensa kanssa kommunikoimaan kykenemättömiä vieraita ja kerrassaan hillitöntä menoa. Moderni katolilaisuus sekoittaa huoletta uusia ja vanhoja traditioita keskenään, eikä pönötyksestä ole tietoakaan.

Pieni Skarżysko-Kamiennan kaupunki kaakkois-Puolassa on syyskuisena lauantai-iltana kolea, mutta tunnelmaltaan lämmin. Ilmassa väreilee jännittynyt odotus, sillä kaupungissa vietetään pian puolalaisen Aneta Luzeńczykin sekä irlantilaisen Declan Somersin katolisia häitä. Vieraita on saapunut paikalle aina Japanista ja Meksikosta saakka, ja kaikkien saaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan on ollut aikamoinen operaatio.

”Luulin eilen saavani sydänkohtauksen, olin järjestelyistä niin stressaantunut”, morsian puuskahtaa.

Nyt hän kuitenkin hymyilee vapautuneena, sillä vihkiseremonia on vihdoin alkamassa ja sen jälkeen morsiuspari pääsee nauttimaan juhlassa työnsä hedelmistä.

Kulttuurit kohtaavat

Vihkimiseen kuuluvat virallisuudet ovat alkaneet jo edellisenä iltana, jolloin morsian, sulhanen sekä molempien vanhemmat osallistuivat siunaustilaisuuteen morsiamen vanhempien kotona. Kyseessä on puolalainen traditio, johon kuuluu kaikkien läsnäolijoiden siunaaminen pyhällä vedellä. Sulhasen äitiä, Joan Somersia, tilaisuus huvitti.

”Yhtäkkiä poikani päälle alettiin vain roiskia vettä ja lapset alkoivat nauraa. En pystynyt itsekään pidättelemään naurua, vaikka yritin kyllä kovasti käyttäytyä arvokkaasti.”

Kirkko on varattu kello kuudeksi illalla. Puolassa on yleistä, että vihkiminen tapahtuu vasta näin myöhään. Seremonia hoidetaan osin puolaksi, osin englanniksi, ja paikalla on sekä puolalainen että irlantilainen pappi. Toimitus eroaa luterilaisesta jonkin verran, irlantilaispappi esimerkiksi laulaa kirkossa moneen otteeseen huilun säestyksellä. Morsiusparilla on myös alttarin edessä tuolit, joilla he istuivat lähes koko toimituksen ajan.

Rukousten ajaksi koko seurakunta polvistuu lattialle. Polvet asetetaan tuolloin maasta korotetulle lankulle, joka on rakennettu penkkirivien väliin helpottamaan polvistumista. Penkkien päätyihin on aseteltu lasisia kynttilänjalkoja, joista kaksi särkyy kirkkoseremonian aikana vieraiden törmäillessä niihin. Unohdan kertoa hääparille, että meillä Suomessa uskotaan sirpaleiden tuovan onnea.

Vihkiseremonian jälkeen siirrytään ulos kirkon portaille. Morsiusparin päälle ei heitetä mitään, vaan he saavat rauhassa kävellä tasanteelle, jossa odottaa suuri pahvilaatikko. Sulhanen avaa sen ja kymmenittäin värikkäitä ilmapalloja nousee pimenneelle taivaalle. Pienet modernit elementit rikkovat nuoren parin tyyliin sopivasti vuosisatoja vanhaa vihkikaavaa.

Lihan ja vodkan tasapaino

Hääjuhlaa siirrytään viettämään hotellille, joihin suurin osa vieraista on majoitettukin. Vieraita on lähes sata ja heidät on jaettu istumaan kahdeksaan juhlavasti katettuun pöytään. Pöydissä odottavat alkupalat: lohirullia ja kurkkua. Ruokajuomana on viiniä sekä tietenkin vodkaa. Irlantilaisuus ei juurikaan näy menussa, mutta saliin on tuotu oluthana, josta janojuomaa saa hakea rajattomasti. Puolalaiseen häätraditioon taas kuuluvat vahvasti vodkashotit, joita juodaan yhtä mittaa.

”Vodkaa voi juoda huoletta, kun syö samaan aikaan. Se vain vauhdittaa mukavasti ruoansulatusta”, pöytäseurueeseeni kuuluva puolalaismies opastaa.

”On tärkeää syödä paljon lihaa.”

Lihan saaminen ei totisesti ole näissä häissä ongelma, sillä salin perältä löytyy puolalainen lihatiski, joka pursuaa erilaisia makkaroita ja leikkeleitä. Tiskiä koristaa myös meidän joulukinkkuamme vastaava lihakimpale.

Vodkashottien kumoamistiheys kauhistuttaa hieman tottumatonta, ja normaali ruokavalionikin on kasvispainotteinen. Mietin, millaisen reaktion yllättävä ravintojysäys saa kehossani aikaan.

Viinaa, laulua ja tanssia

Toinen ruokalaji, pasta-kanakeitto, saapuu pöytään puoli yhdeksän aikaan ja kolmas, possua ja perunaa sienikastikkeessa, heti perään ennen kello yhdeksää. Ruoka on herkullista, eikä vodka pääse missään vaiheessa loppumaan pöydästä. Siitä pitää huolen morsiamen isä, joka kiertää salia tasaisin väliajoin vodkakori käsivarrellaan, poimii pöydistä tyhjät pullot mukaansa ja asettaa täydet tilalle.

”Na zdrowie! Kippis!” huutelee pöytäseurueemme.

Puheita pidetään monilla eri kielillä ja salissa kajahtaa ilmoille vuoroin puolalaisia, vuoroin irlantilaisia juomalauluja. Muutenkin puolalaiset laulavat paljon, muun muassa silloin, kun haluavat hääparin suutelevan. Tunnelma on hilpeä, eikä haittaa, vaikkei yhteistä kieltä aina löydykään.

Seuraavaksi on tanssin vuoro. Vieraat muodostavat piirin tuoreen avioparin ympärille ja kiertävät ympyrää. Puolalaiset tanssivat paljon erilaisissa muodostelmissa, piirissä pyöritään illan aikana useaan otteeseen ja letkajenkkahenkinen tanssijono kiertää vähän väliä ympäri salia. Tiputanssi ja Macarenakin kuuluvat illan estottomaan tanssiohjelmistoon.

Ähky

Puoli kymmenen aikaan syödään viides ruokalaji, panna cottaa muistuttava jälkiruoka kirsikkakoristeluin. Salin perällä on myös pöytä, josta saa koko illan ajan käydä hakemassa erilaisia kakkuja ja leivoksia makeannälkään.

Eikä hätää, mikäli suolaisennälkä ehti jo yllättämään. Kello puoli kaksitoista kannetaan pöytään toinen pääruoka, pekoniin käärittyjä broilerin rintafileitä höystettynä perunalohkoilla ja keitetyillä vihanneksilla.

Tässä vaiheessa syöminen alkaa käydä työlääksi. Äiti on opettanut, että lautanen tulee aina syödä tyhjäksi, mutta nyt joudun luovuttamaan. Olo on turpea. Lääkkeeksi tarjotaan jälleen vodkashottia.

Kakkua ja lahjontaa

Tanssilattialla on hyvä sulatella ruokaa. Tanssi loppuu kuitenkin lyhyeen, koska seuraavaksi saliin kärrätään hääkakku. Morsiuspari leikkaa ensimmäisen palan yhdessä, mutta eivät kisaa siitä, kumpi ehtii ensimmäiseksi polkaisemaan lattiaa, kuten meillä Suomessa on tapana. Kakku jää itseltäni maistelematta, mutta komean näköinen luomus se ainakin on.

Sulhanen haluaa palkita äitinsä siitä, että tämä on huolehtinut pojastaan niin hyvin kaikki nämä vuodet.

”Kiitos äiti, että olet pitänyt minusta niin hyvää huolta kaikki nämä vuodet. Nyt on kuitenkin aika toisen naisen ottaa tämä tehtävä harteilleen”, Declan lausuu.

Äiti on otettu, mutta joudutaan taluttamaan paikalle kahden miehen tukemana. Vodkatarjoilu on tehnyt tehtävänsä siinäkin pöydässä.

Lapsimorsian ja musta silmä

Kello on puoli kaksi yöllä ja on kuudennen ruokalajin vuoro. Lihakeitto on sopivan kevyttä ja uppoaa taas parin tunnin tanssirupeaman jälkeen mukavasti.

Ateriaa seuraa leikki, jossa naimattomat naiset pyörivät piirissä morsiamen ympärillä, ja tämä heittää summamutikassa hunnun taaksepäin. Kohdalle osunut nainen nappaa sen, ja menee siis uskomuksen mukaan seuraavaksi naimisiin. Hunnun saa kiinni pieni, arviolta viisivuotias tyttö. Sopii toivoa, ettei häitä ihan vielä ole hänelle kuitenkaan luvassa.

Leikki jatkuu. Äskeinen toistuu, mutta nyt vuorossa ovat miehet. Sulhanen heiluttaa lasson tapaan piirin keskellä solmiota ja sinkkumiehet kiertävät ympyrää valmiina ottamaan sen kiinni. Tällä kertaa kohdalle osuu täysi-ikäinen mies.

Tunnelma on villiintynyt. Eräs puolalaismies saa tanssilattialla kyynärpäästä silmään ja sitä haudotaan jäillä. Joku kiikuttaa salamana paikalle vodkashotin kipua lievittämään.

Punajuuren salattu teho

Kello on kolme ja on viimeisen ruokalajin aika. Pöytiin ilmestyy höyryäviä kupillisia punajuurikeittoa sekä lihapasteijoita.

”Punajuurikeitto toimii ennaltaehkäisevästi”, samassa pöydässä istuva puolalaisnainen selittää.

”Kun sen syö myöhään yöllä, välttää huomenna krapulan.”

Paras siis syödä ainakin tämä annos.

Häät kuin leirikoulu

Juhlat jatkuvat puoli seitsemään asti aamulla. Eräs skotlantilaiseen kilttiin pukeutunut tshekkiläismies tanssii pöydillä, muut vieraat tanssilattialla sitkeästi viimeiseen asti. Lopulta morsian joutuu ajamaan viimeiset vieraat salista ulos.

Herätessäni neljän tunnin yöunien jälkeen luvatusta punajuurikeiton vaikutuksesta ei ole tietoakaan. Olo on asiaankuuluvan hutera ja päätä jomottaa. Huono olo ei kuitenkaan ota ylivaltaa, koska tunnelmat voi jakaa muiden häävieraiden kesken. Olemme kuin leirikoululaisia yhteismajoituksessamme ja tuntuu lähes haikealta lähteä kotiin.

Ainutlaatuinen viikonloppu on ylittänyt kaikkien odotukset ja tulee pysymään muistoissa aina.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s