Niin zen

Olen ajatellut viime aikoina paljon Intiaa. Tai oikeastaan ihmisten tekopyhyyttä, josta tällä kertaa on minulle välittänyt esimerkin tuo kyseinen maa.

Monien länsimaalaisten mielissä Intia on jonkinlainen hyvyyden keskittymä. Sinne mennään etsimään itseä ja yleensä väitetään sen löytyneen. Kotiin palataan ’zen-tilassa’ parempana ihmisenä.

Myös hinduismista lähtöisin oleva jooga on ollut viime vuodet harrastuksena suuressa suosiossa länsimaissa. Myös joogatunnilta löydetään zen-tila stressaavan työpäivän jälkeen ja palataan kotiin kuin uutena ihmisenä.

Mutta mistä ihmeestä on tullut mielikuva, että juuri Intia on jonkinlainen hyvyyden ja mielenrauhan tyyssija?

Reilu 80 prosenttia intialaisista on hinduja, mutta maa on surullisen kuuluisa kastijärjestelmästään ja yleisestä ihmisoikeuksien polkemisesta. Viimeisen vuoden sisällä Intia on esiintynyt valtavirtamediassa pääasiassa jengiraiskauksien ansiosta. Etenkin naisten oikeudet Intiassa ovat surkean huonot.

Ylellä tänä syksynä nähtävä Docventures otti taannoin käsittelyyn juuri jooga- ja meditaatioinnostusta rienaavan Kumare-dokumenttielokuvan. Siinä tavallinen Yhdysvalloissa kasvanut intialaismies ryhtyy meditaatioguruksi kokeillakseen, kuinka helposti hän saa seuraajia. Hän keksii oman hinduismin suuntauksensa ja omat mantransa, jotka eivät tarkoita mitään.

Jo ensimmäisen oppitunnin jälkeen osallistujat hehkuttavat, kuinka he tunsivat Kumaren ihmeellisen energian ja häneen jotakin suurta yhteyttä. Kotisohvalta elokuvaa katseli myötähäpeän vallassa.

Elokuvassa kävi myös ilmi, kuinka yleistä Intiassa on, että miehet tekeytyvät guruiksi saadakseen rahaa länsimaalaisilta. Jotkut käyttävät naisoppilaitaan seksuaalisesti hyväkseen, sillä elokuvan mukaan jokaisen meditoijan unelma on rakastella gurun kanssa.

Pistää miettimään.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat käyneet joogassa vuosia. En kuitenkaan ole havainnut useimmissa mitään suurta henkistä kasvua. Yhtä omaa etuaan tavoittelevia ovat kuin ennen joogan aloittamistakin.

Kävin itsekin kerran joogatunnilla, mutta se on jäänyt toistaiseksi ainoaksi kerraksi, koska oloni oli jälkeenpäin lähinnä irvokas. Pari tunnilla ollutta tyttöä suunnitteli menevänsä nyt ansaitusti mässäilemään McDonald’siin, joku toinen ei malttanut odottaa, että pääsee viikonloppuna taas kännäämään.

Mitäköhän kaikkeen tähän sanoisivat hinduoppineet Intiassa, jotka ovat vuosia, ehkä vuosikymmeniä, opiskelleet uskonnollisia tekstejä ja määrätietoisesti etsineet mielenrauhaa jokapäiväisellä joogaamisella ja meditaatiolla, noudattaneet tiukkaa kasvisruokavaliota ja uhranneet koko elämänsä aatteelleen?

Mielestäni on kyllä hienoa, että niin moni ihminen käy jumpassa. Liikunta ja venyttely on ihmiselle hyväksi ja etenkin länsimaissa, joissa lihavuus yleistyy hälyttävästi, niitä tarvitaan. Mikäli joogaamisen kaltainen trendi saa ihmiset liikkeelle, on se toki positiivista.

Mutta kuinkakohan paljon noilla länsimaalaisten jumppatuokioilla on tekemistä hinduismin kanssa? Tai hinduilla hyvyyden kanssa?

Suomessa enemmistö halveksuu kristinuskoa, mutta on nähtävästi ottanut hinduismin omakseen. Jeesustelu on noloa, hindustelu trendikästä. Miksi? Uskontoja tutkineet kuitenkin sanovat, että kaikissa maailman uskonnoissa on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta: yrityksestä selittää, miksi on tärkeää tehdä moraalisesti oikein.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, kristinuskossa painotetaan ihmisten kohtelua siten, kuin itseään haluaisi kohdeltavan. Hinduismissa painotetaan sisäisen rauhan löytymistä. Silti niin Suomessa kuin Intiassa ryöstetään, raiskataan ja tapetaan.

En tunne tilastoja, mutta luulenpa, että Intiassa kaikenlainen rikollisuus on yleisempää kuin meillä Suomessa. Me saatamme Suomessa olla siis tietämättämme enemmän zen kuin mitä intialaiset keskimäärin ovat.

No one can make you feel inferior without your consent, sanoi edesmenneen Yhdysvaltojen presidentin, Franklin D. Rooseveltin vaimo Eleanor, vaikkei käsittääkseni joogi ollutkaan. Lausahdus kääntyy vapaasti suomennettuna: kukaan ei voi saada sinua tuntemaan itseäsi alempiarvoiseksi ilman omaa suostumustasi.

Koin oivaltamisen hetken, kun kuulin sanonnan ensimmäisen kerran. Tottahan se on: kukaan ei voi toista suututtaa, järkyttää tai loukata, jos siitä vain päättää olla välittämättä.

Tämänkaltaista mielenhallinnan harjoittamista voi suositella kaikille, oli harrastuksena sitten ralli, ristipisto tai eukonkanto.

Mutta älkää pliis enää koskaan hehkuttako Facebookissa, kuinka kävitte hakemassa zen-tilan joogatunnilta.

Kävitte jumpassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s